Harmittaa myös Helen Lewisin kirjoitus The Atlanticissa, jossa hän juhlii tätä voittona. Osin siksi, että Lewis on ollut useampaan kertaan vieraana muutaman kerran mainostamassani Decoding the Gurus -podcastissa.

Lewisilta on toki nähty aiemminkin transvastaisia kirjoituksia, joita hän selitteli parhain päin aikanaan, ollessaan ensimmäistä kertaa vieraana. Aiheeseen ei ole sittemmin palattu.

Lewisin kirjoituksessa hän käsittelee demokraattien linjaa, "vasemmistoa", laajempaa liberaalia kansalaiskeskustelua ja korkeimman oikeuden jutun translapsen asianajotiimin argumentteja rinnakkain ikään kuin nämä kaikki olisivat jotenkin sama asia.

Oikeuden päätöstä kuvataan hyväksi, koska enemmistö kansasta on samaa mieltä, ja Kavanaughin kirjoittamaa enemmistöpäätöstä maltilliseksi, koska perässä on myös Thomasin avoimen transvastainen mielipide.

Lewisin kirjoitus on niin monessa kohtaa älyllisesti epärehellinen, että otsalohkoa kivistää sen ajattelukin.

Kirjoituksen mukaan suuri yleisö on transurheilua vastaan, mutta sen puolustaminen on demokraattiselle puolueelle tärkeää.

Ensimmäisestäkään en ole ihan varma, jälkimmäistä pidän itsestäänselvästi valheellisena.

Molempia mielikuvia, samoin kuin useita muitakin puolitotuuksia ja suoria valheita, kuitenkin vahvistetaan tällaisilla kirjoituksilla.

@ssundell Lewis on esittänyt transmisogyynisiä mielipiteitään pitkään, lopusta löytyy pitkä lista: https://www.transgendermap.com/issues/topics/media/helen-lewis/

Transnaisten urheilu on varsinainen "kato, orava": jos transnaiset olisivat jotenkin erityisesti parempia kuin cisnaiset, sen olisi luullut näkyvän esim olympialaisten mitalisijoilla. Eipä ole ensimmäistäkään. Edustajiakaan ei taida olla kuin se yksi painonnostaja joka ei menestynyt.